Blogini alku

Moi!

Tuntuuko teistä joskus siltä, että aika menee todella nopeasti? Minusta tuntuu, nimittäin siitäkin on jo yli puolivuotta kun aloitin blogin pitämisen. Kaverini eivät voi uskoa sitä todeksi, että blogini aloituksesta olisi jo kymmenen kuukautta. Pakko kyllä myöntää itsekin, että hullulta se tuntuu, että olisi kohta pitänyt vuoden blogia. En ole juurikaan oppinut melkein mitään tämän kymmenen kuukauden aikana ja tuntuu siltä, että kaikki olisi vasta niin alussa. Olen juuri ja juuri itsekin oppinut vasta perus tekniikan jutut kokonaan tätä Bloggeria käyttäessäni.

Kaikkihan lähti alun perin käyntiin kavereideni ehdotuksesta. He ehdottivat minulle, että voisin luoda blogin ihan internettiin, ja alkaa kirjoittamaan omia juttujani sinne, kun tykkäsin paljon kirjoitella ja puhua ihmisten kanssa.

Olin heti epävarma asiasta ja sanoin heille, etten tiedä olisiko se järkevää ja saisinko edes. En oikeastaan halunut tai uskaltanut ajatella sellaista siaa. Se tuntui niin pelottavalta ja epävarmalta, että minä kirjoittaisin juttuja tuikituntemattomille ihmisille ruudun takana ja jakaisin niitä ympäri maailmaa.

Pikkuhiljaa kiinostukseni alkoi kumminkin herätä blogeista ja koko blogin luomisesta, rohkeuteni ja kavereideni kannustusten ja puheiden myötä. Katselin paljon erilaisia blogeja netistä ja vinkkejä oman blogin luomiseen. Kun viime lukuvuosi lähti käyntiin aloin parin viikon sisällä katselemaan videoita, miten luoda blogi internettiin. Löysin yhden mukavan tubettajan youtubesta ja katsoin hänen kaikki blogiaiheiset videot läpi ja niistä oli kyllä suuri apu. Niissä videoissa suositeltiin aloitteleville blogeille blogialustaksi Bloggeria ja kun tutkin asiaa tarkemmin totesin Bloggerin itselleni juuri sopivaksi. Se oli ihanan yksinkertainen.

Samoihin aikoihin aloin luonnostelemaan ensimmäisiä postauksiani kännykkäni muistiinpano sovellukseen. Olin lukenut paljon Zoellan- Girl Online kirjoja noin kaksi ekaa niistä ja olin saanut niistä inspiraatiota kirjoittamiini teksteihin sekä blogin perustamiseen. Niin syntyi ensimmäinen blogi postaukseni- Kaiken uuden alku! Kirjojen, blogien ja omien ajatuksieni pohjalta syntyi seuraavat pari postausta myös.

Kun olin pohtinut koko blogi asiaa, katsonut videoita blogin luontiin ja luonnostellut muutaman ekan postauksen kännykääni aloin miettimään miten kysyisin asiaa vanhemmiltani. En siis ollut vielä tuossa vaiheessa kysynyt vanhemmilta lupaa blogin luomiseen. Kokonaisuudessaan mietin kolme tai neljä viikkoa sitä, kuinka esittäisin asian vanhemmileni.

Lopulta kumminkin yhden instagram kuvani kommenteiden myötä päätin kysyä asiaa ensiksi äidiltäni. Muistan ainoastaan sen, että hänellä ei ollut kovin ennakkoluuloista asennetta ja kyseli juuri siitä, miten tämä kaikki tapahtuisi. Kysyin isiltäni samaa asiaa viikon sisältä siitä kun olin kysynyt äidiltä. Kummatkin sanoivat ainakin sen, että he miettivät asiaa ja että heidän pitää keskustella asiasta.

Syyskuun 23 päivänä, kun tein kotitalouden tunnille kotiläksyä, jossa piti tehdä marjakiiseli vanhempani pyysivät minut olohuoneeseen. Tiesin heti asian liittyvän blogin luomiseen ja minua jännitti. Olin sen viikon aikana miettinyt blogia paljon ja minua jännitti se mikä vastaus tulee olemaan. Kun he kertoivat, että saan alkaa bloggamaan sisälläni viratsi sellainen hyvin epätodellinen olo. Nyökyttelin kaikille heidän jutuille ja vastasin rauhallisesti kaikkiin kysymyksiin.

Kun sitten lähdin takaisin keittiöön hoin koko ajan mielessäni omg: ta. Menin huoneeseeni ja olin lähettämässä yhdelle kaverilleni viestiä, että sain alkaa bloggaamaan, mutta päätin pitää yllätyksen sisälläni seuraavaan päivään asti. Seuraavana päivänä nimittäin oli yhden kaverini syntymäpäiväjuhlat joihin kaikki kaverini tulisivat. Pääsin kertomaan uutisesta siellä ja niinhän siinä kävi, että yksi kavereistani oli niin innoissaan, että rutisti minua todella paljon. Ylätyksen säilyttäminen oli siis kaiken vaivan arvoista.

Sinä iltana kun olin kertonut kavereilleni, että saan aloittaa bloggaamisen aloin miettimään vasta blogini nimeä. Kävelin kaverini kanssa kotiin toisen kaverini syntymäpäivä juhlista ja keskustelimme bloggaamisesta. Siinä sitten tuli mieleen se tärkein kysymys: Mikä on minun blogini nimi? Aloimme miettiä mikä sopisi blogilleni nimeksi ja kysyin itseltäni: Mistä tykkään? Ihan ensimmäisenä minulle tuli mieleen Zoellan Girl Online kirjat ja lempi vuodeaikani. Lempi vuodenaikani olivat silloin ja ovat edelleen kesä ja syksy. Ihailin tuohon aikaan Girl Onlinen päähenkilöä Pennyä. Kerroin kaverilleni nämä ideani ja pohdimme siinä hetken.

En ole varma keksinkö nimeni sinä päivänä vai vasta jälkeen päin, mutta mielessäni oli ollut koko ajan joku yksinkertainen nimi. Kaverini sekä siskoni, mutta suurimmaksi osaksi omien mielipiteiteni ja päätösteni pohjalta blogini nimeksi tuli Syksyn Tyttö. Blogini nimi tuli toisesta suosikki vuodenajastani ja Girl Online kirjoista.

Viisi päivä tuon jälkeen julkaisin ensimmäisen postaukseni blogiin, joka oli yhtä tunteiden selvittelyä. Siitä sitten aloin tekemään uusia ja aina vain uusia postauksia. Yksi asia oli siitä päivästä asti varma: En ikinä lopettaisi bloggaamista ilman hyvää syytä.

Siitä sitten alkoi rullaamaan blogi arki. Alussa minua jännitti vähän, että mitäköhän sitä tulee tapahtumaan blogin kanssa ja keksinkö yhtään postaus ideoita. Monta kertaa on kyllä tullut todistetuksi se, että oma mieli ja ajatukset on paras väline bloggaamisessa. Monesti vain putkahtaa päähän, joku hyvä aihe tai lause ja huutaa: Nyt mä sen keksin!

Nyt olen matkannut blogin ja teidän kanssa 10 kuukautta. Niin hullua ajatella, että muutaman kuukauden päästä aloituksestani olisi vuosi. Paljonhan tässä ollaan opittu perus asioistani ja siitä mitä minun kuuluisi tehdä ja ajatella tietyissä tilanteissa. Uskon kumminkin, että meillä kaikilla on koko ajan kehityttävää. Olen ymmärtänyt joitakin asioita sen myötä, mitä olen postauksia kirjoittanut ja haluan ainakin uskoa, että ne ovat opettaneet ja kasvattaneet minua jonkin verran kirjoittana.

Tärkein asia, jonka kuluneen vuoden aikana olen oppinut on olla oma itseni ja tehdä niin kuin sydän sanoo.