Vaadinko mä itseltäni liikaa?

Hei!

Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun on tehnyt töitä kokeen eteen ja on lukenut paljon ja yrittänyt muistaa asioita. Kun koe on ohi ja se on tehty kaikki turha stressi on kadonnut ja sen tilalle tulee tyytyväinen fiilis itsestään, jos koe oli mennyt hyvin tai tehnyt kaikkensa kokeen suhteen. Itselleni riittää yleensä se, että yritän ja olen tehnyt parhaani. Niin kuin useimmiten teenkin.

Yhtenä päivänä näen puhelimeni näytöllä viestin ''Koe numerot ovat tulleet näkyviin''. Jännityn ja avaan sovelluksen, jossa numeromme pitäisi näkyä.  Huomaan näytöllä koe numeroni ja alan pomppia tai sitten sanon itselleni ''Juuri noin se tehdään''.  Se on niin ihana tunne kun koe on mennyt hyvin tai ihan hyvin.

Olen ihminen, joka tykkää koulusta ja tekee läksyjä vapaa-ajalla ja viettää illat kokeita lukiessa tai kännykkää jonkin aikaa katsellessa. Tähän aikaan muut kaverini ovat ulkona. Välillä tunnen itseni sellaiseksi, joka ei kuulu joukkoon.

Sillloin esimerkiksi kun teemme tunneilla ryhmätöitä ja istumme kavereideni kanssa. Välillä juttelemme niitä sun näitä ja välillä teemme töitämme. Jossakin vaiheessa tilanne aina välillä yltyy ja päädymme keskustelemaan emmekä enää tee töitämme. Jatkan työn tekoa jonkin verran ja yritän välillä saada muutkin kaverini tekemään töitä.

Niin kuin olen monessa eri postauksessa kertonut, miten koulussani menee ja tapani mukaan kertonut siitä, miten se on välillä raskasta. Pahoittelen sitä, jos teitä ärsyttää se aina välillä. Haluan vain purkaa ajatuksiani jonnekin tai joillekin, koska se helpottaa minua. Silloin minulla tulee vapautunut olo.

Monesti puhutaaan siitä, että pitäisi olla itselleen armollisempi, kun asettaa itselleen vähän liikkaa tavoitteita. Saatan ehkä joskus asettaa itselleni liikkaa tavoitteita. Esimerkiksi juuri sen suhteen, kuinka hyvin luen kokeisiin tai siihen, mitä numeroa tietystä kokeesta tavoittelen. Olen yrittänyt olla itselleni mahdollisesti armollinen, enkä ole vaatinut itseltäni liikoja. Välillä huomaan sen olevan vaikeaa.

Jos olen itselleni armollinen koulun suhteen, enkä vaadi kokeista aina jotain yhdeksällä alkavaa se kostautuu itselleni. Tässsä on sellainen vähän outo pieni juttu. Näiden kahden asioiden eli. normaalisti kouluun panostaminen sekä se, että olen itselleni armollinen tasapainon säilyttäminen on vaikeaa. On vaikeaa samaan aikaan olla armollinen itselleen koulu suhteen sekä olla ihan hyvä koulussa.

Kun panostan kouluun saan hyviä numeroita koulusta, minulla on hyvä mieli ja koulu sujuu muutenkin läksyjen ja muiden koulu asioiden kannalta hyvin. Se on ihanaa ja siitä tulee hyvä mieli, kun on saavuttanut jotain.
Ne päivät, kun olen itselleni armollinen ja annan itseni tehdä jotain kivaa tai lähden ulos kavereideni kanssa, ovat myös kerrassaan ihania. Sillon tulee todistetuksi se, että on olemassa muutakin elämää kuin koulu. Samalla kavereiden ja ulkona olon tärkeys tulevat esille ja saan joinakin iltoina rauhassa kirjoittaa blogia.

Kuitenkin joskus sen jälkeen kun olen ollut muutaman päivän kavereideni kanssa ulkona, niin muistan kaikki koulujutut. Muistan, että oli jokin Ruotsin läksy joka piti tehdä tai huomaan, että muutaman päivän päästä on koe johon olen lukenut vain vähän.
Alan usein miettimään, miksi tämä menee näin? Miksi silloin kun osaan olla armollinen itselleni kaikkia koulujuttuja tulee vastaan? Välillä myös mietin, miten tämä menee aina juuri näin? Pitäisikö minun olla joka päivä ja joka ikinen viikko se ihminen, joka tekee kaikki kouluun liittyvät asiat todella hyvin?

Tämä asia on mietityttänyt itseäni jonkun aikaa. Vaadinko minä itseltäni liikaa? Otanko itselleni velvollisuutena sen, että minun täytyy olla aina hyvä koulussa aineessa kuin aineessa? En itse tiedä. En edes tiedä, mistä tämä pärjäämisen tunne on tullut. Kysyn itseltäni; Kenelle minä edes ylipäätään teen tätä? Minun pitäisi tehdä koulujuttuja vain itseäni varten, mutten enää osaa sanoa edes vastausta. Suurimmaksi osaksi teen tätä itseäni varten.

Kerran, kun luin uskonnon kokeeseen kaverini kysyi minulta; Miten jaksat lukea tuohon kokeeseen? Siihen on viikko vielä? Hän alkoi kertomaan minulle siitä, kuinka paljon aina luen kokeisiin. Hän sanoi, että aina kun minua koittaa pyytää ulos luen kokeeseen tai teen jotain muuta kouluun liittyvää. Hän sanoi, että olen aina viimeinen joka tekee koetta ja tottahan se on. Haluan varmistaa, että olen kirjoitttanut kaiken minkä tiedän oikein.

Jonkinlainen tasapaino minun pitäisi saada näiden kahden asian välille ja yritän edelleen miettiä, minkälainen ratkaisu se vosi olla. Onko kenelläkään teistä ollut mitään tämän kaltaista tilannetta? Jos mitenkään voitte auttaa otan, mitä vain vinkkejä vastaan. Pahoitteluni siitä vielä, että postaukseni oli liian pitkä, mutta kiitos niille jotka lukivat tämän. :)