Oivalluksia keväästä 2020 & kuulumisia

Tämän hetkinen maailmantilanne on vaikuttanut minuun enemmän, mitä annan itselleni ymmärtää sekä mitä näytän muille. Välillä se on vähän ''raskasta'', mutta ajattelen, että ''kyllä tästä selvitään''.

Osat rajoituksista tuntuvat haastavilta. Esimerkiksi turvarajoitukset ja lähikontaktit koulussa. Totta kai ymmärrän ne, mutta sitä tilannetta on silti jotenkin vaikea välillä käsittää. 

Olen halija-ihmisiä ja tuntuu kauhealta, kun ei saa peruskoulun päätteeksi halata omia luokanvalvojia saati sitten omia kavereita ja ystäviä. Osan kanssa tullaan totta kai näkemään joskus vielä, mutta mistä sitä tietää, jos osan kanssa ei. 

Yhtenä iltana pääsi itku, kun tajusin, kuinka paljon kaipaan kavereitani ja sitä, etten voi halata heitä. Ehkä tämä aika on näyttänyt, kuinka itsestäänselvänä me (ainakin minä) pidämme joitakin asioita. Esimerkiksi sitä, että voi halata ystävää. Olen päättänyt, että tämän tilanteen loputtua sovin ystävieni kanssa tapaamisen ja halaan heitä pitkään.

Tätä tilannetta lukuun ottamatta mulle kuuluu hyvää. Olen todella innoissani siitä, että minulla on peruskoulua jäljellä enää noin viikko. En malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En malta odottaa lukion alkua. 

Olen ollut ylipäätään viime aikoina jotenkin tosi innoissani ja motivoitunut. Tuntuu tosi ihanalta, kun minulla ei ole enää koulussa kauheasti mitään tehtäviä. Lähinnä me vaan pelataan, suunnistetaan ja katsotaan dokumentteja. Ei siinä ole kauheasti järkeä minun mielestä, mutta ainakin saa ajan kulumaan. 

Sitä paitsi on koulussa ihan kivaa olla, niin näkee jonkin verran kavereita. Reilu viikko sitten, kun menin kouluun, huomasin kyllä heti, että kavereiden näkeminen nostaa mun mielialaa hirmu paljon. Se on tietysti hyvä asia! Heti olin jotenkin paljon iloisempi ja helpottunut. 

Pidemmässä kaavassa ajateltuna minulla on mennyt aika hyvin. Tämän kevään aikana minun blogi on pärjännyt todella hyvin ja olen ylpeä monestakin postauksesta, jotka olen julkaissut tämän kevään aikana. Kouluni on sujunut hyvin. Tänä keväänä olen alkanut oikeasti tekemään hommia unelmieni eteen. Sen lisäksi olen kuunnellut super paljon podcasteja ja motivoitunut sekä inspiroitunut. 

Tavallaan voisin sanoa, että tämä kevät on antanut jotain positiivista ja tärkeää elämääni. Olen alkanut huolehtimaan enemmän terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. 

Kaiken keskellä olen ottanut aikaa itselleni. Se on tuntunut vähän oudolta, koska olen suorittajatyyppiä. Tuntuu jotenkin paljon helpommalta hengittää ja niin kuin huojentuneelta. Tuntuu paljon hyvinvoivalta.

No, mitäs teille kuuluu? Mitä te olette tehneet tämän kevään aikana? Mitä mieltä olette olleet tästä poikkeustilanteesta? Millä fiiliksillä te aloitatte kesäloman?