Oletko koskaan miettinyt, että haluaisit olla rohkeasti oma itsesi?

Oletko koskaan miettinyt, pitääkö aina olla samanlainen kuin toiset? Oletko kokenut paineita siitä, että haluaisit näyttää todellisen minäsi muille? Haluaisitko uskaltaa olla rohkeasti sinä? Kerron sulle yhden asian. Mä olen aina halunnut uskaltaa olla rohkeasti minä. Silloin kun haluat olla rohkeasti oma itsesi muista, että sä et ole yksin. Meitä on ainakin kaksi.

Jo yläaste ikäisenä olen alkanut miettimään tulevaisuuttani ja suunnittelemaan sitä. Olen pohtinut paljon tulevaisuuden ammattiani ja unelmia, joita haluan saavuttaa. Olen löytänyt tämänhetkisen oman juttuni ja tehnyt sitä aika pitkään. Tavoittelen omia unelmiani ja höpöttelen unelmista paljon tänne blogiini. Koen, että se tekee minusta jotenkin vähän erilaisemman kuin osasta minun ikäisistäni.

Suosittu TikTok- sovellus tuntuu nykyään löytyvän melkein jokaiselta minun ikäiseltäni sekä nuoremmilta että vanhemmilta. Multa TikTokkia ei kuitenkaan löydy. En ole kokenut sitä omaksi jutukseni. Sen takia tuntuu välillä siltä, etten kuuluisi joukkoon. Tämän lisäksi pidän myös paljon koulusta.

Kerran kuulin yhden ihmisen sanovan minulle ''Älä hukkaa nuoruuttasi noihin juttuihin. Ehdithän sä tehdä noita sitten myöhemminkin.'' Ne sanat saivat minut pysähtymään ja miettimään asioita. Ne saivat tuntemaan itseni ja unelmani mitättömäksi. Kyseenalaistin unelmani ja ajatukseni tulevaisuudesta sekä omannäköisestä elämästäni.

Toisinaan tuntuu siltä, että olen erilaisempi kuin monet muut ikäiseni ja että olen jotenkin höpsö. Se tuntuu ikävältä, vähän hassulta ja rankalta. Rankalta pitää muista asioista kuin toiset. Vähän yksinäiseltä, kun ei tunnu olevan samankaltaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi puhua näistä asioista. Välillä tekisi mieli luovuttaa, ladata TikTok ja alkaa elämään erilaista elämää. 

Tuntuu siltä, että ympärilläni ei ole ihmisiä, joiden kanssa voisin puhua asiasta avoimin mielin. Tuntuu siltä, että minut tuomitaan, jos kerron etten käytä TikTokkia tai alan puhumaan unelmista tai omannäköisestä elämästä. Se on kuitenkin asia, joka tuntuu sisimmissäni multa ja saa melkein ajan katoamaan.

Erilaisuus aiheena on varmaan puhuttanut monia. Erilaisuus on ehkä vähän pelottava, mutta myös inspiroiva sana. Mun mielestä sitä ei tarvitsisi hävetä. Ei pitäisi pelätä olla erilainen. (Tiedän, se on vaikeaa) Älä pelkää olla se kuka sä oikeasti olet. Jos sä et olisi sinä, kuka sitten? 

Muista, sä et ole yksin. Mä olen ainakin sun kanssa samassa veneessä. Mä haluan, että nousemme yhdessä ylös ja näytämme muille, että meissä on voimaa. Mä haluan, että me näytetään, että erilaisuus on rikkautta. Maailma tarvitsee meitä jokaista juuri tällaisina kuin olemme. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin tuntuu myös osittain huipulta olla erilainen kuin toiset ikäiseni. Olla se, joka ehkä erottuu vähän joukosta. Olla oma itsensä ja tehdä oikeasti niitä asioita, mistä itse tykkää eikä vain esittää tykkäävänsä jostain, mistä en edes oikeasti pidä. Silloin tuntuu olevansa vapaampi. 

Mitä mieltä olet? Eikö olisi mahtavaa kokea olevansa vapaampi sen hintana, että näyttää toisille edes pienen palan todellista minää? Uskon kuitenkin, että omana itsenä oleminen palkitsee pelosta huolimatta. ♡