Ajatuksia ja kuulumisia viime viikoilta.
Moi ja ihan ensiksi anteeksi siitä, ettei postauksia ole tullut. Postausten teko on tuntunut tällä viikolla vähän rankemmalta ja aina ei juttua irtoa, vaikka kuinka miettisin. Välillä saan päähäni vähän liikaa kaikkea infoa, jonka takia olen lopettanut kirjoittamisen siltä päivältä. Tänään päätin kumminkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla kertomaan teille minun viime viikojeni kuulumisia.
Olin siis viikon leirillä Amerikan matkamme jälkeen ja palasin sieltä kaksi viikkoa sitten. Oli kyllä aivan huippu leiri ja aivan ihania ihmisiä. Niin se vain on, että leiriltä löytää kyllä niitä uusia kavereita. Vikana päivänä siellä minulla iski haikeus. Tuli ikävä niitä kaikkia kivoja ihmisiä ja sitä leiriä ja muistelen yhä viime vuoden samaa leiriä ja tämän vuoden leirin hetkiä.
Loppu leiristä tulin kylläkin sinä perjantaina (20.7) 38.1 asten kuumeeseen. Silloin olisin vain halunnut kotiin ja monet itku kohatukset siinä tuli vedettyä. Olisin vain halunnut olla silloin sängyssä peiton alla juomassa lämmintä ukkini tekemää mehua ja katsomassa Uutta Päivää tai Netflixiä. No menoa se ei loppu peleissä haitannut, koska se laski seuraavana yönä. Lauantai oli aivan ihana päivä ja koko leiri tietenkin kokonaisuudessa. No sunnuntaina oli ihanaa palata kotiin, vaikka ikävä heitä tuli. Ensi vuonna voisin hakea kyseiselle leirille senioriksi kavereideni kanssa, mutta en välttämättä tietyistä syistä aio hakea.
No leirin jälkeen kävin viime viikon perjantaina katsomassa perheeni kanssa Mamma Mia Here we go again- elokuvan. Siitä haluan mainita muutamalla sanalla sen, että koko elokuva oli pelkkää täyttä kultaa. Aina kun minua hymyilytti jokin asia elokuvassa minulle tuli vähän outo ja pieni olo, kun näytin onelliselta ja isini katsoi minua. Se oli hassua, mutta myös yksi elämäni hienoimmista hetkistäni. Kannattaa käydä katsomassa kyseinen elokuva ,jos ei ole vielä sitä nähnyt.
Tämän muutaman viikon aikana olen ollut myös kavereideni kanssa aika paljon ja kivaa on ollut. Välillä on vain parempi lähteä ulos kavereiden kanssa, kuin jäädä kotiin tekemään blgi hommia, vaikka ne silloin tuntuisivatkin tärkeimmiltä. On hyvä ottaa pieni hengähdys tauko ennen kuin jatkaa taas.
Päälimmäisenä olen ollut onnellinen lähiaikoina. Päivät ovat sujuneet hyvin ja kaikki on ollut hyvin. Aurinko on paistanut korkealta taivaalta ja ulkona olo mahdollisuudet ovat olleet erittäin hyvät. Välillä olen jopa häkeltynyt siitä kuinka hyvin asiat ovat menneet tai sujuneet.
Ensi viikolla alkaa koulut ja olen siitä itse henkilökohtaisesti innoissani. Pääsee taas tekemään taas jotain ja saa ottaa uusia haasteita vastaan. Tykkään sinäänsä koulusta ja en malta odottaa, että lukujärjestykset ilmestyisivät nettiin jo.
Se että koulut alkavat taas pian tarkoittaa osittainhan sitä, että syksy tulee lähemmäksi ja se tarkoittaa sitä, että ennen pitkään näiden ihanien kesäiltojen tilalla on ihanat syysillat jolloin on pimeämpää. Itseäni tämä ei haittaa sillä odotan enemmän kuin innolla syksyä ja joulua sillä minusta on taas kuoriutunut jouluihminen esille ja pakko myöntää. että välillä laulen joululauluja. Hihi!
Syksyssä on parasta se, kun tulee kotiin illalla ja menee saunaan, jonka jälkeen ottaa kupillisen lämmintä juotavaa ja voi lukea jotain hyvää kirjaa tai katsoa kännykästä päivän somet. Syysillat, led valot. kynttilät, uunituoreet sämpylät voin kanssa, pitkät pimeät syysillat, sadepäivät lautapelejen sekä Netflix- maratonin kera, aika jolloin voi lukea kirjoja, ilmojen vaihtuminen ja viilentyminen, ihanien neuleiden ja villapaitojen käyttö aika, ruska ja sen värit, syyskuvat ja joulunodotus on minulle sitä syksyä. Oi, että mä odotan syksyä ja joulua innolla, enkä malta odottaa, että pääsen sisustamaan huoneeni jouluiseksi.
Minusta tuntuu, että instagramissa ja internetissä painotetaan tällä hetkellä paljon sitä, että blogaajien pitäisi miettiä ennen blogin aloitusta jokin tietty yksi aihe, josta sitten kirjoittaa. Kuulumis ja höpöttely postaukset silloin tällöin olisivat ihan hyvät, mutta muuten pitäisi pysyä samassa aiheessa koko ajan. Sillä jos emme tekisi näin menettäisimme enemmän potenttiaalisia ja aktiivisia seuraajia. Olen kovasti kysellyt tälläisiltä some markkinointi tileitä sitä, mitä voisin tehdä, jotta saisin enemmän lukijoita blogilleni. Kaikki kommentit ovat olleet suunilleen samanlaisia ja niissä sanotan näitä aivan samoja asioita. Nämä pointit ovat olleet hyviä ja pitävät kyllä aivan paikkansa.
Alusta asti blogini on ollut vapaa, enkä ole rajoittanut itseäni kirjoittamasta tietystä aiheesta ja se on ollut mahtavaa ja helppoa. Kumminkin myöhemmin löysin some markkinointi tilit instagramista jolloin kiinostus heräsi markkinoinnin suhteen ja siitä lähtien olen alkanut seuraamaan heidän vinkkejä. Viime viikojen ja kuukausien aikana minusta on kumminkin tuntunut siltä, että nämä säännöt ja tosiasiat rajoittaisivat bloggaamistani.
Mietin aluksi apu kysymysten kautta sitä miten voisin lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta blogissani. Monien viikojen jälkeen yhtenäpäivänä tajusin sen, mistä voisin kirjoittaa ja mikä olisi se ''minun juttuni''. Se oli ihanaa tajuta mistä voisin kirjoittaa vapaasti ilman minkäänlaisia murheita. Noin muutaman viikon sisällä olen alkanut kumminkin miettiä, mistä kaikesta jäisin paitsi, jos tekisin näin.
Suunitelmani oli se, että sen jälkeen kun olen saanut tehtyä Amerikka postaukseni loppuun aloitan uuden alun blogissani tai sitten jatkan entiseen malliin. Olen ollut näiden kahden vaiheen välillä pitkään. Aina välillä mietin sitä, miten voisin saada enemmän lukijoita, mutta sitten muistan taas sen hinnan. Mietin että, jos aloittaisin tämän sanomani ''uuden alun'' kadottaisin melko varmasti samalla tämän hetkisiäni ihania ja tärkeitä lukijoitani ja kadottaisin samalla jotain vielä tärkeämpää. Saattaisin alkaa menemään tietyn muotin mukaan ja pian voisin kadottaa kokonaan sen oman juttuni eli en välttämättä enää tekisikään sitä mistä tykkäisin tai sitä mitä rakastaisin.
Jos taas jatkaisin näin, miten olen aina tehnyt minusta tuntuisi siltä, että tästä puuttuisi se ratkaiseva pala. Mieleeni on myös tullut sellainen ajatus, että onko aina pakko tehdä niinkuin kaikiallla sanotaan? Mitä jos en noudattaisikaan ohjeita vaan tekisin niinkuin itse haluan? Mitä sitten vaikka minulla olisi vähemmän seuraajia kuin muilla bloggaajilla? Eikö tärkeintä ole kumminkin tehdä niinkuin parhaaksi näkee ja miten sydän sanoo?
Näistä ristiriitaisista mietteistäni huolimatta olen osannut ottaa rennommin. Kun koulut alkavat taas tässä pikkuhiljalleen minulta alkaa tulemaan noin kerran viikossa postaus blogiin. Milloin nyt mitäkin, välillä rentoja höpöttely postauksia ja välillä aihe postauksia sekä välillä Amerikka postauksia. Pyrin tekemään ne Elokuun loppuun mennessä ja julkaisemaan viimeiset syyskuun alussa. Tulevan viikon aikana täällä blogissa saattaa vilahtaa mutama back to school- postaus jopa, kun te niistä kiinostuitte instagramin puolella- @syksyntyttoblog.
Kaikesta tästä pienestä stressistä ja tapahtumarikkaista päivistä sekä vauhdikaasta ja unohtumattomasta kesästä huolimatta pyrin kumminkin elämään hetkessä ja tekemään niitä asioita joista minulle tulee hyvä mieli. En halua tehdä kaikkia asioita pakosta ja tämän takia pyrin aina miettimän aina kunnolla, mitä haluan ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä.
Olin siis viikon leirillä Amerikan matkamme jälkeen ja palasin sieltä kaksi viikkoa sitten. Oli kyllä aivan huippu leiri ja aivan ihania ihmisiä. Niin se vain on, että leiriltä löytää kyllä niitä uusia kavereita. Vikana päivänä siellä minulla iski haikeus. Tuli ikävä niitä kaikkia kivoja ihmisiä ja sitä leiriä ja muistelen yhä viime vuoden samaa leiriä ja tämän vuoden leirin hetkiä.
Loppu leiristä tulin kylläkin sinä perjantaina (20.7) 38.1 asten kuumeeseen. Silloin olisin vain halunnut kotiin ja monet itku kohatukset siinä tuli vedettyä. Olisin vain halunnut olla silloin sängyssä peiton alla juomassa lämmintä ukkini tekemää mehua ja katsomassa Uutta Päivää tai Netflixiä. No menoa se ei loppu peleissä haitannut, koska se laski seuraavana yönä. Lauantai oli aivan ihana päivä ja koko leiri tietenkin kokonaisuudessa. No sunnuntaina oli ihanaa palata kotiin, vaikka ikävä heitä tuli. Ensi vuonna voisin hakea kyseiselle leirille senioriksi kavereideni kanssa, mutta en välttämättä tietyistä syistä aio hakea.
No leirin jälkeen kävin viime viikon perjantaina katsomassa perheeni kanssa Mamma Mia Here we go again- elokuvan. Siitä haluan mainita muutamalla sanalla sen, että koko elokuva oli pelkkää täyttä kultaa. Aina kun minua hymyilytti jokin asia elokuvassa minulle tuli vähän outo ja pieni olo, kun näytin onelliselta ja isini katsoi minua. Se oli hassua, mutta myös yksi elämäni hienoimmista hetkistäni. Kannattaa käydä katsomassa kyseinen elokuva ,jos ei ole vielä sitä nähnyt.
Tämän muutaman viikon aikana olen ollut myös kavereideni kanssa aika paljon ja kivaa on ollut. Välillä on vain parempi lähteä ulos kavereiden kanssa, kuin jäädä kotiin tekemään blgi hommia, vaikka ne silloin tuntuisivatkin tärkeimmiltä. On hyvä ottaa pieni hengähdys tauko ennen kuin jatkaa taas.
Päälimmäisenä olen ollut onnellinen lähiaikoina. Päivät ovat sujuneet hyvin ja kaikki on ollut hyvin. Aurinko on paistanut korkealta taivaalta ja ulkona olo mahdollisuudet ovat olleet erittäin hyvät. Välillä olen jopa häkeltynyt siitä kuinka hyvin asiat ovat menneet tai sujuneet.
Ensi viikolla alkaa koulut ja olen siitä itse henkilökohtaisesti innoissani. Pääsee taas tekemään taas jotain ja saa ottaa uusia haasteita vastaan. Tykkään sinäänsä koulusta ja en malta odottaa, että lukujärjestykset ilmestyisivät nettiin jo.
Se että koulut alkavat taas pian tarkoittaa osittainhan sitä, että syksy tulee lähemmäksi ja se tarkoittaa sitä, että ennen pitkään näiden ihanien kesäiltojen tilalla on ihanat syysillat jolloin on pimeämpää. Itseäni tämä ei haittaa sillä odotan enemmän kuin innolla syksyä ja joulua sillä minusta on taas kuoriutunut jouluihminen esille ja pakko myöntää. että välillä laulen joululauluja. Hihi!
Syksyssä on parasta se, kun tulee kotiin illalla ja menee saunaan, jonka jälkeen ottaa kupillisen lämmintä juotavaa ja voi lukea jotain hyvää kirjaa tai katsoa kännykästä päivän somet. Syysillat, led valot. kynttilät, uunituoreet sämpylät voin kanssa, pitkät pimeät syysillat, sadepäivät lautapelejen sekä Netflix- maratonin kera, aika jolloin voi lukea kirjoja, ilmojen vaihtuminen ja viilentyminen, ihanien neuleiden ja villapaitojen käyttö aika, ruska ja sen värit, syyskuvat ja joulunodotus on minulle sitä syksyä. Oi, että mä odotan syksyä ja joulua innolla, enkä malta odottaa, että pääsen sisustamaan huoneeni jouluiseksi.
Minusta tuntuu, että instagramissa ja internetissä painotetaan tällä hetkellä paljon sitä, että blogaajien pitäisi miettiä ennen blogin aloitusta jokin tietty yksi aihe, josta sitten kirjoittaa. Kuulumis ja höpöttely postaukset silloin tällöin olisivat ihan hyvät, mutta muuten pitäisi pysyä samassa aiheessa koko ajan. Sillä jos emme tekisi näin menettäisimme enemmän potenttiaalisia ja aktiivisia seuraajia. Olen kovasti kysellyt tälläisiltä some markkinointi tileitä sitä, mitä voisin tehdä, jotta saisin enemmän lukijoita blogilleni. Kaikki kommentit ovat olleet suunilleen samanlaisia ja niissä sanotan näitä aivan samoja asioita. Nämä pointit ovat olleet hyviä ja pitävät kyllä aivan paikkansa.
Alusta asti blogini on ollut vapaa, enkä ole rajoittanut itseäni kirjoittamasta tietystä aiheesta ja se on ollut mahtavaa ja helppoa. Kumminkin myöhemmin löysin some markkinointi tilit instagramista jolloin kiinostus heräsi markkinoinnin suhteen ja siitä lähtien olen alkanut seuraamaan heidän vinkkejä. Viime viikojen ja kuukausien aikana minusta on kumminkin tuntunut siltä, että nämä säännöt ja tosiasiat rajoittaisivat bloggaamistani.
Mietin aluksi apu kysymysten kautta sitä miten voisin lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta blogissani. Monien viikojen jälkeen yhtenäpäivänä tajusin sen, mistä voisin kirjoittaa ja mikä olisi se ''minun juttuni''. Se oli ihanaa tajuta mistä voisin kirjoittaa vapaasti ilman minkäänlaisia murheita. Noin muutaman viikon sisällä olen alkanut kumminkin miettiä, mistä kaikesta jäisin paitsi, jos tekisin näin.
Suunitelmani oli se, että sen jälkeen kun olen saanut tehtyä Amerikka postaukseni loppuun aloitan uuden alun blogissani tai sitten jatkan entiseen malliin. Olen ollut näiden kahden vaiheen välillä pitkään. Aina välillä mietin sitä, miten voisin saada enemmän lukijoita, mutta sitten muistan taas sen hinnan. Mietin että, jos aloittaisin tämän sanomani ''uuden alun'' kadottaisin melko varmasti samalla tämän hetkisiäni ihania ja tärkeitä lukijoitani ja kadottaisin samalla jotain vielä tärkeämpää. Saattaisin alkaa menemään tietyn muotin mukaan ja pian voisin kadottaa kokonaan sen oman juttuni eli en välttämättä enää tekisikään sitä mistä tykkäisin tai sitä mitä rakastaisin.
Jos taas jatkaisin näin, miten olen aina tehnyt minusta tuntuisi siltä, että tästä puuttuisi se ratkaiseva pala. Mieleeni on myös tullut sellainen ajatus, että onko aina pakko tehdä niinkuin kaikiallla sanotaan? Mitä jos en noudattaisikaan ohjeita vaan tekisin niinkuin itse haluan? Mitä sitten vaikka minulla olisi vähemmän seuraajia kuin muilla bloggaajilla? Eikö tärkeintä ole kumminkin tehdä niinkuin parhaaksi näkee ja miten sydän sanoo?
Näistä ristiriitaisista mietteistäni huolimatta olen osannut ottaa rennommin. Kun koulut alkavat taas tässä pikkuhiljalleen minulta alkaa tulemaan noin kerran viikossa postaus blogiin. Milloin nyt mitäkin, välillä rentoja höpöttely postauksia ja välillä aihe postauksia sekä välillä Amerikka postauksia. Pyrin tekemään ne Elokuun loppuun mennessä ja julkaisemaan viimeiset syyskuun alussa. Tulevan viikon aikana täällä blogissa saattaa vilahtaa mutama back to school- postaus jopa, kun te niistä kiinostuitte instagramin puolella- @syksyntyttoblog.
Kaikesta tästä pienestä stressistä ja tapahtumarikkaista päivistä sekä vauhdikaasta ja unohtumattomasta kesästä huolimatta pyrin kumminkin elämään hetkessä ja tekemään niitä asioita joista minulle tulee hyvä mieli. En halua tehdä kaikkia asioita pakosta ja tämän takia pyrin aina miettimän aina kunnolla, mitä haluan ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti