Syyskuvia ja kuulumisia
Kirjotelma minun fiiliksistä ja elämästä perjantaina 12.10.2018
Oloni on tällä hetkellä helpottunut. Tänään minulla alkoi syysloma ja pääsen vihdoin ja viimenin rentoutumaan ja viilettämään ajatuksiani pois koulusta. Ensimmäiset noin kaksi kuukautta koulussa ovat olleet, minulle itselleni hyvää herättelyä tulevaan lukukauteeen. Aloitin nyt syksyllä siis kahdeksannen luokan.
Moi! Miten teillä menee? Itselläni menee ihan hyvin tällä hetkellä. Olen ollut onnellinen ja iloinen, mutta moni asia painaa päälle. Oikeastaan minun on melkein turha edes sanoa, että kaikki kaatuu päälle. Toisilla ihmisillä on paljon pahemmat olosuhteet kuin minulla ja paljon enemmän pahoja asioita. Minun pitää olla siitä kiitollinen, että minulla on hyvät oltavat, koti, kaverit ja perhe ja niin minä olenkin.
Anteeksi tuo äskeinen. Oloni on vähän turhautttava tällä hetkellä, kun huonot asiat vai tulevat mieleeni. Nyt yritän unohtaa hetkeksi kaikii murheet ja keskittyä tähän. Niinkuin luitte varmaankin jo otsikosta, niin tänään tulin pitkästä aikaa jakamaan minun kuulumisia ja samalla näytän teille itse ottamia syyskuvia.
Eniten ensimmäisistä koulu kuukausista olen oppinut ''kahdeksas luokka on henkiseti raskain'' sanonnan olevan totta. Vaikka tämä tosiasia masentaa minua välillä, olen oppinut myös toisen asian tähän sanontaan liittyen. Kahdeksannesta luokasta voi myös selvitä ja silloin voi saada ihan hyvin hyviäkin numeroita, vaikka jotkut voivat olla siitä erimieltä.
Seitsemänneltä opiskelu on muuttunut mielestäni ainakin jonkin verran, jonka takia bloggaaminen ei ole enää yhtä aktiivista. Silloin opiskeltavat asiat olivat helpompia ja aikaa riitti enemmän. Toinenkin asia on, miten bloggaaminen on muuttunut minulla vuoden aikana. Olen vaihtunut puhelimestani läppäriin. Ennen kirjoitin puhelimellani kaikki postaukset, mutta nyt viime kevään aikana olen alkanut kirjoittamaan blogiani läppärillä. Onhan se paljon helpompaa hoitaa kaikki blogi jutut läppärillä, kun näkee kaiken selvemmin.
Okei. Nyt minä kerron aivan kaiken, jota minulle on tapahtnut lähiaikoina. Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen on Sannin keikka. Siitä on nyt viikko kun olin siellä ja pakko sanoa, että se keikka oli aivan huikee. Haluaisin sinne uudestaan.
Tämän viikon keskiviikkona minun luokallani oli liikunta tunnilla kestävyystesti. Tavoitteena oli siis juosta 1500 metriä niin, että tekee parhaansa ja kuuntelee itseään. No, olisi se voinut paremminkin mennä. Huononsin tulostani neljällä minuutilla. Tämä otti itseäni päähän, muttei sille voi mitään. Onneksi se ei haittaa minua enää ja olen toipunut vihapurkauksestani.
Tämän viikon aikana joko keskiviikona tai perjantaina minun on pitänyt siivota meidän koti. Tänään aloitin heti koulusta tultuani siivoamaan, söin puolikuudelta ruoan ja olin siivonnut kaiken loppuun asti noin puolikahdeksalta.
Siirytäämpä noin muutama viikko taaksepäin. Olin juuri tehnyt koulun eteen läksyjäni ja kerrannut kokesiin sekä käyttänyt illoistani aikaa projektejen tekoon kaksi viikkoa. Annoin ne kaksi viikkoa koululle ja yritin tehdä parhaani mukaan asioita, joita minulle annettiin. Minulla oli silloin juuri siirymässä ihanat kaksi vikkoa täynnä työn tekoa ja taas jälleen kerran vahvistumisen merkkejä pois alta. Se oli ihana ja mahtava tunne. Olin ylpeä itsestäni ja olen edelleenkin niistä viikoista ylpeä itse.
Viime viikolla eli niiden viikojen jälkeen, kun olin keskittynyt kouluun sain vihdoin ja viimein levähtää ja nauttia ihan vain oloista. Olin monena iltana kavereideni kanssa ja lähes jokaisena arkipäivänä olin ulkona. Viime viikon torstaina heräsin kumminkin todellisuuteen. Olin viettänyt aivan liikaa aikaa kavereiden kanssa ja unohtanut koulu hommat aivan kokonaan. Aloin siinä paniiksisa sitten tekemään ruotsin läksyjäni ja muistelemaan, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä. Oli minulla ainakin silloin muutama koe joihin minun piti lukea maanantaiksi.
Vasta hetki sitten tajusin, mitä minä olen kokoajan yrittänyt tehdä ja mitä minä olen halunnut saavuttaa viimeiset muutamat vuodet. Olen yrittänyt tavoitella täydellisyyttä/ hyvänä ihmisenä olemista. Olen halunnut olla kaikin tavoin hyvä. Olen halunnut olla koulussa hyvä ja saavuttaa hyviä arvosanoja ja kehuja opettajilta. Olen halunnut harrastaa jotain kivaa liikunta lajia ja harrastaa ainakin muutaman kerran viikossa liikuntaa, jotta voisin parantua ihan normi liikunassa. Olen halunnut auttaa tärkeisssä asioissa. Olen halunnnut olla parhaani mukaan hyvä kaveri.
Olen halunnut kokata hyviä ruokia. Olen halunnut olla hyvä kaveri. Olen halunnut säilyttää tasapainon elämässäni ja hallita sitä niin, ettei minulle tule, joka viikko hermoromahduksia. Olen halunnut ottaaa rennommin. Olen halunnut viettää omaa aikaa. Olen halunnut hoitaa some kanaviani hyvin. Olen halunnut tehdä näitä kaikkia asioita mahdollisimman hyvin ja ennen kaikkea olla hyvä ihminen.
Tämän jälkeen, kun tunnustin ja huomasin tämän asian minulla on ollut helpompaa. Muistuttelen itselleni jatkuvasti, ettei kaikessa pidä olla hyvä ja paras. Joskus omana itsenä oleminen on parasta.
Kaverit ovat onneksi joka päiväinen piristys. Aina joku jaksaa tukea, auttaa, kuunnella tai ihan vain olla minun kanssani ja nauraa. Olen kyllä todella onnellinen kun minulla on niin hyvät kaverit. Kiitos heille. Ja hei! Jokaista päivää kyllä piristää suunnattomasti ajatus siitä, että joulu tulee kokoajan lähemmäksi ja syksy on täällä! Toivottavasti piditte syyskuvista ja ihania hetkiä teidän syysiltoihin. Ps. Muistakaa, että olette täydellisiä juuri noin : )
Koulu vie voimia ja kuluttaa minua paljon. Tuo on yleisintä, mitä minun suustani voi kuulla. Myönnän, että välillä tuo voi olla ärsttyvääkin kun kuule tuota samaa asiaa koko ajan, mutta sanon välillä vain tosiasiat suoraan.
Seitsemänneltä opiskelu on muuttunut mielestäni ainakin jonkin verran, jonka takia bloggaaminen ei ole enää yhtä aktiivista. Silloin opiskeltavat asiat olivat helpompia ja aikaa riitti enemmän. Toinenkin asia on, miten bloggaaminen on muuttunut minulla vuoden aikana. Olen vaihtunut puhelimestani läppäriin. Ennen kirjoitin puhelimellani kaikki postaukset, mutta nyt viime kevään aikana olen alkanut kirjoittamaan blogiani läppärillä. Onhan se paljon helpompaa hoitaa kaikki blogi jutut läppärillä, kun näkee kaiken selvemmin.
Okei. Nyt minä kerron aivan kaiken, jota minulle on tapahtnut lähiaikoina. Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen on Sannin keikka. Siitä on nyt viikko kun olin siellä ja pakko sanoa, että se keikka oli aivan huikee. Haluaisin sinne uudestaan.
Tämän viikon keskiviikkona minun luokallani oli liikunta tunnilla kestävyystesti. Tavoitteena oli siis juosta 1500 metriä niin, että tekee parhaansa ja kuuntelee itseään. No, olisi se voinut paremminkin mennä. Huononsin tulostani neljällä minuutilla. Tämä otti itseäni päähän, muttei sille voi mitään. Onneksi se ei haittaa minua enää ja olen toipunut vihapurkauksestani.
Tämän viikon aikana joko keskiviikona tai perjantaina minun on pitänyt siivota meidän koti. Tänään aloitin heti koulusta tultuani siivoamaan, söin puolikuudelta ruoan ja olin siivonnut kaiken loppuun asti noin puolikahdeksalta.
Siirytäämpä noin muutama viikko taaksepäin. Olin juuri tehnyt koulun eteen läksyjäni ja kerrannut kokesiin sekä käyttänyt illoistani aikaa projektejen tekoon kaksi viikkoa. Annoin ne kaksi viikkoa koululle ja yritin tehdä parhaani mukaan asioita, joita minulle annettiin. Minulla oli silloin juuri siirymässä ihanat kaksi vikkoa täynnä työn tekoa ja taas jälleen kerran vahvistumisen merkkejä pois alta. Se oli ihana ja mahtava tunne. Olin ylpeä itsestäni ja olen edelleenkin niistä viikoista ylpeä itse.
Viime viikolla eli niiden viikojen jälkeen, kun olin keskittynyt kouluun sain vihdoin ja viimein levähtää ja nauttia ihan vain oloista. Olin monena iltana kavereideni kanssa ja lähes jokaisena arkipäivänä olin ulkona. Viime viikon torstaina heräsin kumminkin todellisuuteen. Olin viettänyt aivan liikaa aikaa kavereiden kanssa ja unohtanut koulu hommat aivan kokonaan. Aloin siinä paniiksisa sitten tekemään ruotsin läksyjäni ja muistelemaan, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä. Oli minulla ainakin silloin muutama koe joihin minun piti lukea maanantaiksi.
Vasta hetki sitten tajusin, mitä minä olen kokoajan yrittänyt tehdä ja mitä minä olen halunnut saavuttaa viimeiset muutamat vuodet. Olen yrittänyt tavoitella täydellisyyttä/ hyvänä ihmisenä olemista. Olen halunnut olla kaikin tavoin hyvä. Olen halunnut olla koulussa hyvä ja saavuttaa hyviä arvosanoja ja kehuja opettajilta. Olen halunnut harrastaa jotain kivaa liikunta lajia ja harrastaa ainakin muutaman kerran viikossa liikuntaa, jotta voisin parantua ihan normi liikunassa. Olen halunnut auttaa tärkeisssä asioissa. Olen halunnnut olla parhaani mukaan hyvä kaveri.
Tämän jälkeen, kun tunnustin ja huomasin tämän asian minulla on ollut helpompaa. Muistuttelen itselleni jatkuvasti, ettei kaikessa pidä olla hyvä ja paras. Joskus omana itsenä oleminen on parasta.
Kaverit ovat onneksi joka päiväinen piristys. Aina joku jaksaa tukea, auttaa, kuunnella tai ihan vain olla minun kanssani ja nauraa. Olen kyllä todella onnellinen kun minulla on niin hyvät kaverit. Kiitos heille. Ja hei! Jokaista päivää kyllä piristää suunnattomasti ajatus siitä, että joulu tulee kokoajan lähemmäksi ja syksy on täällä! Toivottavasti piditte syyskuvista ja ihania hetkiä teidän syysiltoihin. Ps. Muistakaa, että olette täydellisiä juuri noin : )
Kommentit
Lähetä kommentti