Milloin pitää tietää, mitä haluaa elämältä?
Yhdeksännes luokka on lähtenyt minulla hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt ollaan suoritettu 9. luokasta jo neljäs osa. Aivan hullua, miten aika on mennyt näin nopeasti. Yhdeksännes luokka tarkoittaa tietenkin sitä, että päättöarviointi lähestyy ja pitää pian alkaa tietämään, minne hakee jatko-opintoihin. Onko se ammattiopisto, lukio vai joku muu?
Olen viimeiset vähän yli kaksi vuotta pyöritellyt päässä vaihtoehtoja, minne haen opiskelemaan peruskoulun jäkeen. ( Juu vähän yli kaksi vuotta. ) Minulle on ollut aina selvää, että haen lukioon peruskoulun loppumisen jälkeen. Muutama viikko sitten kävin juttelemassa opinto-ohjaajani kanssa jatko-opinto vaihtoehdoista.
Kirjoittamisesta, valokuvaamisesta ja visuaalisen ilmeen luonnista olen jo pitkään pitänyt ja toimittajan ammatti kiinostaa minua. Ihmisen mieli sekä ajatukset ovat myös kiinostaneet minua pitkään. Yllätyin, kun opinto-ohjaajani ehdotti minulle kaksoistutkintoa. Kaksoistutkinto tarkoittaa sitä, että suorittaa tietyn amis alan tutkinnon sekä lukion pakolliset aineet. Kirjoittaminen ja lukeminen sopivat hyvin lukioon ja lukio olisi minulle varmaankin oikea paikka. Ammattiopistossa pääsisin taas tekemään työtä median kanssa.
Pelkään, että, jos hakisin lukioon ja pääsisin sisään niin seuraavan kolmen tai neljän vuoden aikana blogilleni ei jää aikaa enkä voi toteuttaa enää itseäni blogin avulla. Kaksoistutkinto antaisi minulle mahdollisuuden alkaa jo pian tekemään mediaan liittyviä asioita. Siinä samalla en kadottasi kokonaan blogia. Tutkin ja pohdiskelin eri vaihtoehtoja. Kaksoistutkinto olisi ihan hyvä vaihtoehto siltä kannalta, jos haluan oikeasti tehdä media-alalla töitä ja tiedän että olen kiinnostunut siitä.
Kysymys on juuri siinä, että haluanko todella keskittyä media-alaan nyt. Onko se asia se, mistä rakentaisin itselleni ammatin? Kaksoistutkinto on kuitenkin kuulemani mukaan rankkaa. Tämä sai minut miettimään, onko se sittenkään järkevä vaihtoehto.
Puhuttuani opinto-ohjaajani ja kavereideni sekä perheeni kanssa tajusin, että aivan normaalit lukio-opinnotkin voivat olla raskaita. Päätin, että haen jonnekin lukioon. Enään on vain kysymys, mihin lukioihin haen? Mietin, mitä haluan sellaiselta lukiolta johon menisin opiskelemaan. Vaatimukseni olisivat seuraavat:
- Sopiva matka. Max. 45 minuuttia yksi matka.
- Lukion ei tarvitse painottua mihinkään eikä sillä tarvitse olla erikoislinjoja.
- Koulun ilmapiiri olisi kiva eikä liian suorituskeskeinen.
Paikkakunnallani, jossa asun on vaihtoehtoja eri lukioihin. Vaatimukseni lukiolle rajoittavat jo joitakin lukio vaihtoehtoja. Olen selaillut todella paljon eri lukioiden nettisivuja ja lukenut niitä. Tämä on saanut minut rajaamaan vaihtoehtoja ja hahmottamaan, mitkä lukiot voisivat olla ihan hyviä.
Nettisivut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Haluaisin nähdä nimenomaan lukiot sisältä päin ja lukion ilmapiirin, koska ne vaikuttavat todella paljon valintaani. Se on ratkaiseva pala. En tiedä pystynkö ja jaksanko odottamaan siihen asti, että avoimet ovet alkavat. Ennen avoimia ovia en pysty tekemään ollenkaan päätöksiä jatko-opintojen suhteen. Se on vähän ahdistavaa tai enemmänkin stressaavaa.
Kaikista eniten minua jännittää tässä se, että, mitä jos arvosanani laskevat enkä pääsekkään haluaamani lukioon. Entä, jos kaikki muuttuu yhdeksännen luokan aikana? Mitä minä sitten teen? Voinko silloin saavuttaa unelmiani?
Tietenki unelmani ja unelma-ammattini voivat vielä vaihtua. Minulla on ollut kuitenkin yli vuoden ajan sellainen tunne, että haluan tehdä media-alalla töitä tulevaisuudessa. Tämä epävarmuus saa minut kuitenkin miettimään tulevaisuutta. Mitä teen, jos minua ei enää kiinnosta media lukion jälkeen?
Tiedän vain sen, että tällä hetkellä haluan kirjoittaa blogia ja päivittää instagramia. Haluan edistyä bloggaamisessa ja kirjoittaa teille elämäni hassun hauskoista asioista ja pohtia syvällisiä. Haluan yhdistää psykologian jollakin tavalla bloggaamiseen. Ehkä voisin pohtia täällä enemmän ja antaa blogini kautta vertaistukea? Ehkä tästä voisi rakentaa joskus tulevaisuudessa ammatin. En tiedä onko se ihan mahdoton ajatus.
Jos teillä on edessä teidän jatko-opinnot niin tsemppiä ja onnea. Loppu peleissä arvosanat tai koulumenestys ei määritä ketään ihmisenä. Ihan tosi. Muistakaa se. Meidän täytyy vain vahvasti uskoa itseemme ja siihen, että voimme saavuttaa päämäärämme. Päämäärien ja tavoitteiden eteen täytyy tehdä töitä paljon, mutta älkää kuitenkaan polttako itseänne loppuun. Olkaa armollisia. Sen olen oppinut kantapään kautta.
Olen viimeiset vähän yli kaksi vuotta pyöritellyt päässä vaihtoehtoja, minne haen opiskelemaan peruskoulun jäkeen. ( Juu vähän yli kaksi vuotta. ) Minulle on ollut aina selvää, että haen lukioon peruskoulun loppumisen jälkeen. Muutama viikko sitten kävin juttelemassa opinto-ohjaajani kanssa jatko-opinto vaihtoehdoista.
Kirjoittamisesta, valokuvaamisesta ja visuaalisen ilmeen luonnista olen jo pitkään pitänyt ja toimittajan ammatti kiinostaa minua. Ihmisen mieli sekä ajatukset ovat myös kiinostaneet minua pitkään. Yllätyin, kun opinto-ohjaajani ehdotti minulle kaksoistutkintoa. Kaksoistutkinto tarkoittaa sitä, että suorittaa tietyn amis alan tutkinnon sekä lukion pakolliset aineet. Kirjoittaminen ja lukeminen sopivat hyvin lukioon ja lukio olisi minulle varmaankin oikea paikka. Ammattiopistossa pääsisin taas tekemään työtä median kanssa.
Pelkään, että, jos hakisin lukioon ja pääsisin sisään niin seuraavan kolmen tai neljän vuoden aikana blogilleni ei jää aikaa enkä voi toteuttaa enää itseäni blogin avulla. Kaksoistutkinto antaisi minulle mahdollisuuden alkaa jo pian tekemään mediaan liittyviä asioita. Siinä samalla en kadottasi kokonaan blogia. Tutkin ja pohdiskelin eri vaihtoehtoja. Kaksoistutkinto olisi ihan hyvä vaihtoehto siltä kannalta, jos haluan oikeasti tehdä media-alalla töitä ja tiedän että olen kiinnostunut siitä.
Kysymys on juuri siinä, että haluanko todella keskittyä media-alaan nyt. Onko se asia se, mistä rakentaisin itselleni ammatin? Kaksoistutkinto on kuitenkin kuulemani mukaan rankkaa. Tämä sai minut miettimään, onko se sittenkään järkevä vaihtoehto.
Puhuttuani opinto-ohjaajani ja kavereideni sekä perheeni kanssa tajusin, että aivan normaalit lukio-opinnotkin voivat olla raskaita. Päätin, että haen jonnekin lukioon. Enään on vain kysymys, mihin lukioihin haen? Mietin, mitä haluan sellaiselta lukiolta johon menisin opiskelemaan. Vaatimukseni olisivat seuraavat:
- Sopiva matka. Max. 45 minuuttia yksi matka.
- Lukion ei tarvitse painottua mihinkään eikä sillä tarvitse olla erikoislinjoja.
- Koulun ilmapiiri olisi kiva eikä liian suorituskeskeinen.
Paikkakunnallani, jossa asun on vaihtoehtoja eri lukioihin. Vaatimukseni lukiolle rajoittavat jo joitakin lukio vaihtoehtoja. Olen selaillut todella paljon eri lukioiden nettisivuja ja lukenut niitä. Tämä on saanut minut rajaamaan vaihtoehtoja ja hahmottamaan, mitkä lukiot voisivat olla ihan hyviä.
Nettisivut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Haluaisin nähdä nimenomaan lukiot sisältä päin ja lukion ilmapiirin, koska ne vaikuttavat todella paljon valintaani. Se on ratkaiseva pala. En tiedä pystynkö ja jaksanko odottamaan siihen asti, että avoimet ovet alkavat. Ennen avoimia ovia en pysty tekemään ollenkaan päätöksiä jatko-opintojen suhteen. Se on vähän ahdistavaa tai enemmänkin stressaavaa.
Kaikista eniten minua jännittää tässä se, että, mitä jos arvosanani laskevat enkä pääsekkään haluaamani lukioon. Entä, jos kaikki muuttuu yhdeksännen luokan aikana? Mitä minä sitten teen? Voinko silloin saavuttaa unelmiani?
Tietenki unelmani ja unelma-ammattini voivat vielä vaihtua. Minulla on ollut kuitenkin yli vuoden ajan sellainen tunne, että haluan tehdä media-alalla töitä tulevaisuudessa. Tämä epävarmuus saa minut kuitenkin miettimään tulevaisuutta. Mitä teen, jos minua ei enää kiinnosta media lukion jälkeen?
Tiedän vain sen, että tällä hetkellä haluan kirjoittaa blogia ja päivittää instagramia. Haluan edistyä bloggaamisessa ja kirjoittaa teille elämäni hassun hauskoista asioista ja pohtia syvällisiä. Haluan yhdistää psykologian jollakin tavalla bloggaamiseen. Ehkä voisin pohtia täällä enemmän ja antaa blogini kautta vertaistukea? Ehkä tästä voisi rakentaa joskus tulevaisuudessa ammatin. En tiedä onko se ihan mahdoton ajatus.
Jos teillä on edessä teidän jatko-opinnot niin tsemppiä ja onnea. Loppu peleissä arvosanat tai koulumenestys ei määritä ketään ihmisenä. Ihan tosi. Muistakaa se. Meidän täytyy vain vahvasti uskoa itseemme ja siihen, että voimme saavuttaa päämäärämme. Päämäärien ja tavoitteiden eteen täytyy tehdä töitä paljon, mutta älkää kuitenkaan polttako itseänne loppuun. Olkaa armollisia. Sen olen oppinut kantapään kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti