Voiko edes parhaasta kaverista kasvaa ulos?😢👭

Iltaa!!

Onko teistä joskus tuntunut siltä että sinun ja sinun kaverisi välit ovat mahdottomat selvittää?

Minulla on ollut sellainen tunne varmaan viimeisen kuukauden tai vähän yli. Me ollaan oltu suurimmasta osasta asioista erimieltä. Ja tuntuu siltä että kaikki hänen sanomansa kuulostaa töykeältä, ja siltä kuin olisin tehnyt jotain väärin.

Tämä aihe tai tunne ( kummaksi sitä kutsutaankaan), on ollut minulle lähiaikoina ajankohtainen ja sellainen joka tuntuu vain vaikealta ymmärtää. Ajattelin tulla "avautumaan" tästä koko jutusta blogiini.

Se alkoi jossain viime kuukauden puolessavälissä. Meidän ajatukset ja mielipiteet ei vaan kohdannut. Tuntuu että se mun kaveri ois ollut kokonaan toinen ihminen.

Monta kertaa kysyin itseltäni: Tunnenko mä edes tuota ihmisitä? Kaikki alkoi siitä kun kaverini alkoi... ( ajatus katkos). No se alkoi siis tekemään silleen, että huomauttelee kaikesta mitä teen ja puhui mulle rumasti.

Sen lisäksi että minulla oli ollut kokeita ja stressiä, niin se kaikki päälle. Olin yrittänyt sanoa hänelle, että ei tarvitse sanoa niin töykeästi. Ja sanonut, että osaan itsekkin tehdä hyvin asioita joista hän on huomauttanut.

Olin lukenut yhdestä kirjasta monta kertaa, että tuon tapainen elämän tilanne saatta olla sitä että kasvaa kaverista ulos. Mutta silti tuntui mahdottomalta ajatella, että edes me voisimme kasvaa ulos toisistamme.

Meillä oli paljon erimielisyyksiä ja tuntui, ettemme ole samalla aaltopituudella.

Yksi mun kaveri huomasi surunaiheeni liikuntatunnilla yhtenä päivänä ja tuli kysymään mikä mulla oli. Selitin hänelle ja hän lupasi puhua kaverilleni.

Sen jälkeen meillä on ollut jonkin verran erimielisyyksiä, eikä meillä ihan synkannut vaikka tiesin sen että hän yrittää.

Se viikko meni vähän paremmin kuin ne edelliset viikot. Mutta sanoisiko näin, että mietin monta kertaa voimmeko vain ikinä enää olla kunnon ystäviä.

Minulla pyöri koko ajan päässäni vain samat kysymykset: Voimmeko enää ikinä olla edes ystäviä? Tuleeko tämä korjaantumaan? Onko tässä koko jutussa järkeä? Tai: Onko tämä edes totta?

Jos rehellisiä ollaan en tiedä voinko antaa tätä anteeksi kaverilleni. Saattaa kuulostaa tyhmältä tai mielipuoliselta mutta sitä asiaa on vähän vaikeaa käsitellä niin lyhyessä ajassa.

Nyt  pariin viikkoon meillä ei ole ollut erimielisyyksiä, jotka tuntuisivat suurilta. Viimeisen viikon aikana olemme olleet melkein samanlaisia kuin ennen.

Tämä meidän kaverisuhde on palailemassa vanhoille raiteille, mutta silti vähän uudistettuna.

En osaa oikein sanoa mitä mieltä olen tällä hetkellä meidän ystävyyssuhteesta. Mutta sen sanon että ystävyys on ihana asia, ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Minulla ja kaverillani on tullut monia muistoja, meidän matkan varrella. Jokainen niistä on jollakin tavalla ainutlaatuinen ja säilyttää ystävyytemme.

Tässä lähipäivinäkin meillä tuli taas yksi muisto lisää. Mietin vielä välillä että miten voin olla tässä ja miten se koko juttu tapahtui.

Vaikka välillä tuntuisikin siltä, että sinun ja sinun kaverisi välit ovat halkeamaisillaan, kannattaa aina yrittää. Välillä sitä huomaakin, että yhden ystävän eteen tekeminen ei ollutkaan niin vaikeaa.

Toivotan teille kaikille sydämmilliset illan, päivän tai yön vietot, millon tätä ikinä luettekaan!😄💕 Ja jakakaa ihmeessä teidän kokemuksia kaverisuhteista!👭