Ehkä vaikein asia peruskoulun loppumisessa; Erkaantuminen ystävistä

Nyt olen taitekohdassa. Kahden aikakauden välissä, jossa nämä kaksi aikakautta kohtaavat. Elämäni peruskoulussa ja nyt ainakin seuraavat kolme vuotta lukiossa. Uuden aikakauden alkaminen jännittää ja stressaa. Miten kaikki sujuu? Saanko uusia kavereita? Miten pärjään lukiossa? 

Mikä sitten on vaikeinta uuden aikakauden alkamisessa? Minulla se on erkaantuminen ystävistä ja kavereista. Viimeiset 2-9 vuotta ystäväni ja kaverini ovat olleet kanssani samassa koulussa, samassa rakennuksessa. Lähes joka päivä olen nähnyt heidät, viettänyt heidän kanssa aikaa ja jakanut niin murheet kuin ilonaiheetkin.

Nyt peruskoulun loputtua ja lukion alkaessa tuntuu lähinnä oudolta tajuta se, ettei ystävien ja kavereiden kanssa näe enää yhtä usein. Kesäloman alussa se tuntui musertavalta. Haikeus, pelko ja jännitys ovat kuitenkin tunteita, jotka ovat pysyneet läpi kesän. Kuinka usein sitten näemme? - on kysymys, joka on pyörinyt päässäni keväästä lähtien. 

Erkaantuminen kavereista ja ystävistä ei ole välttämättä pelkästään huono asia. Minun mielestäni sillä voi olla positiivinen puolikin. Alle listasin tästä asiasta ikäviä ja valoisia puolia;

- Ystäviä ja kavereita ei välttämättä näe joka päivä.

- Heitä voi tulla ikävä.

- Pelottaa, että ystävät ovat löytäneet parempaa seuraa.

- Pelottaa, etteivät ystävät muka enää muista minua.

+ Jos ystävillä ja kavereilla on eri kiinnostuksen kohde ja päätyy sen takia eri paikkoihin muista, että seuraat just sitä sun unelmaa ja polkua. Et kulje sinne, missä on sun kavereiden kiinnostus vaan sinne, missä sun oma kiinnostus on. 

+ Saa lisää kavereita ja ystäviä!

+ Ystävien ja kavereiden näkeminen voi tuntua arvokkaammalta.

+ Pienetkin spesiaalit jutut ystävien ja kavereiden kanssa tuntuvat mahtavalta.

+ Mahdollisesti ystävyyssuhde voi jopa vahvistua.

Vaikka ystäviä ja kavereita ei näkisikään yhtä usein kuin aikaisemmin se ei ainakaan mun mielestä tarkoita sitä, etteikö ystävyys voisi kestää. Eniten muutoksessa ehkä just pelottaa ja jännittää se, miten kaikki tulee onnistumaan.

Minua ainakin helpottaa ajatus siitä, että voin lähettää viestiä tai soittaa ystävilleni joka päivä, jos haluan. Itse tarvitsen ehkä muistutuksen siitä, että kaikki tulee menemään ihan hyvin. Sen lisäksi minusta tuntuu siltä, että tarvitsen tiedon siitä, etteivät ystäväni unohda minua, sillä he ovat minulle todella tärkeitä.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, jännitän sitä, tuleeko minulle välillä kova ikävä ystäviäni ja kavereitani. Toivon, että meidän ystävyytemme säilyy ja pysyy yllä, onhan se jo kestänyt paljon kaikenlaista. Itse ainakin haluan uskoa, että kaikki kyllä järjestyy.

Tsemppiä ja suuria halauksia kaikille, jotka aloitatte nyt syksyllä lukion tai ammattikoulun. Me kyllä selviämme kaikesta ystävien tuella!